Elämä selkärepussa
May 19, 2020
Tulemme välillä esittelemään täällä blogissa ja somessa naisia, jotka ovat käyneet kameramme edessä. Meillä on ilo aloittaa iloisesta, hehkuvasta ja mukaansatempaavasta Katista, joka reilu vuosi sitten teki suuren käänteen elämässään. Pakko antaa myös pienet aplodit noille luonnonkiharoille, Nellin ei tarvinnut tehdä niille oikeastaan mitään!
“Aika tarkalleen vuosi sitten jännitin todenteolla miettien olenko tekemässä suurinta ja hölmöintä virhettä elämässäni. Olinko heittänyt koulutustani vastaavan, hyvin palkatun ja arvostetun toimistotyön suuressa kansainvälisessä yrityksessä roskakoriin ihan turhan takia, kun olin aiemmin heittäytynyt tyhjän päälle ja lähtenyt reissaamaan maailmalle ilman paluulippua. Ainoana tavoitteenani löytää jotain merkityksellisempää sisältöä elämääni. Olin vannonut itselleni etten palaa Eurooppaan ilman uutta suunnitelmaa. Ongelma vain piili siinä, ettei minulla ollut muita taitoja tai ammatillista osaamista kuin se mitä olin opiskellut ja jonka parissa olin työskennellyt. Halusin työskennellä eläinten parissa, mutta minulla ei ollut siihen mitään koulutusta tai kokemusta. Halusin työskennellä luonnossa ja ulkona, mutta koulutukseni ei sopinut sellaiseen vaan siistiin sisätyöhön. Halusin matkustella ja tehdä työtä kansainvälisessä seurassa, mutta kuitenkin pitää kotipaikkaa lähellä perhettä ja läheisiä, mutta miten se muka onnistuisi? Halusin auttaa ihmisiä olemaan aktiivisempia ja onnellisempia, mutta varmaan siihenkin tarvitsisi vähintäänkin liikunta-alan ja psykologian opintoja. Tyhjästä on tunnetusti paha nyhjäistä, muistan miettineeni.
Sattuma, onni ja sinnikkyys kuitenkin johtivat tieni täydeksi yllätyksekseni työskentelemään vanhalle puiselle purjeveneelle Australian Whitsundays saaristoon ilman aiempaa purjehduskokemusta, mutta kaiketi partiossa pienestä pitäen opittujen solmujen hallinta ja “aina valmiina” asenne avustivat tehtävässä pärjäämisessä. Nautin fyysisestä työstä ulkoilmassa ja merten upeita eläimiä (merikilpikonnat, rauskut, hait, ryhävalaat) ihaillen, sekä opastaessani kansainvälisiä reppureissaajia merikajakoidessa. En voinut uskoa kuinka onnekas olin päästessäni tekemään tätä työkseni. Tiesin kuitenkin, ettei tätä voinut jatkua ikuisuuksiin viisumiajan lähestyessä loppuaan. En myöskään ollut tehtävässäni lainkaan luonnon lahjakkuus. Vaikka rakastin työtäni, jouduin tekemään pidempää päivää kuin koskaan ennen ja töitä kirjaimellisesti hikihatussa. Haasteista huolimatta kipinä seikkailullisempaa tulevaisuutta kohtaan jäi kytemään mieleeni.
Jälleen sattumien kautta onnistuin pitämään itselleni tekemäni lupauksen ja löytämään kansainvälisen vastuullisen matkailuyrityksen, jonka arvot ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan vastasivat omiani. Ja he sattuivat juuri silloin etsimään uusia matkanjohtajia. Hetkeäkään epäröimättä täytin kilometrin pitkän hakemuslomakkeen ja tunsin sisimmässäni, että tämä työ olisi minua varten. Uskoin siihen täysillä, mutta samalla pelkäsin katketakseni, ettei minua hyväksyttäisi. Onnistuin vielä mokaamaan liittämällä hakemukseen aivan väärän version CV:stäni jolloin olin varma, että unelmani valuivat kankkulan kaivoon….
Sain kuitenkin kutsun haastatteluun ja tosiaan vuosi sitten tiedon onnistumisesta. Seuraava haaste olikin kun minulle kerrottiin, että tätä työtä varten olisi perustettava oma yritys voidakseen toimia freelancerina. Apua! Eihän minusta koskaan pitänyt yrittäjää tulla. Apua!
Mutta niinhän siinä kävi, että tasaisesti ylöspäin suuntautuva urapolku sai jäädä, jotta pystyin seuraamaan sydämeni ääntä. Voidakseni vaihtaa urani suuntaa jouduin siis ryhtymään hieman vajaa vuosi sitten yrittäjäksi, vaikkei se totta tosiaan koskaan ennen ollut kuulunut suunnitelmiini.
Tämä hyppy tuntemattomaan mahdollisti sen, että pääsen nyt yllätyksekseni hyödyntämään taitoja, joita olen pienestä pitäen kerryttänyt kun olen samoillut metsissä, eksynyt kaupungeissa ja seikkaillut maailmalla suloisia eläimiä ihaillen. Uusi työ matkanjohtajana kuljetti minua viimekesänä pitkin Baltiaa ja pystyin kuitenkin palaamaan koto-Suomeen aina välillä. Juuri niin kuin ujosti olin uskaltanut unelmoidakin. Viime talvena useampikin piilevistä unelmistani kävi toteen kun pääsin esittelemään Lapin ihanaa luontoa kansainvälisille matkailijoille, ihailemaan revontulia sekä ohjastamaan husky-koirarekeä ja tapaamaan suloisia poroja.
Juuri nyt olen vallan tyytyväinen tilanteeseeni. Yrittäjänä minulla on vapaus tehdä niin matkanjohtajan töitä maailmalla, kuin myös aiempaa työtäni vastaavia ammatillisia projekteja täällä Helsingissä. Loppupeleissä elämä ei olekaan niin mustavalkoista, ei tarvinnutkaan valita fiksun toimistotyön ja seikkailumieltä hivelevän matkailutyön välillä. Yllätyksekseni olenkin onnistunut luomaan tilanteen, jossa pystyn tekemään molempia ja vielä tasapainoisesti.
Vannomatta paras, vaikka välillä kannattaa vähän vannoakin. 🙂
Elämä on parasta, kun se mahtuu selkäreppuun
Jo 12-vuotiaana Lapin erämaassa partiokavereideni kanssa vaeltaessani oivalsin kuinka paljon yksinkertaisempaa ja ihanampaa elämä on, silloin kuin materiaa on ympärillä vähemmän ja luontoa enemmän. Sitä tunnetta, kun koko viikon tarpeet ruokineen mahtuvat rinkkoihin on vaikea sanoin kuvailla, se on vain koettava itse. 14 kuukauden maailmanympärimatkalla matkustimme pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa ja jälleen materian vähyydestä johtuva elämän kaunis yksinkertaisuus sävähdytti. Matkanjohtajan töissä 40 litran selkäreppuja kertyikin kannettavaksi kaksin kappalein (yksi selässä ja toinen edessä) sillä kannettavana oli omien tarpeiden lisäksi myös vastuu koko ryhmästä. Siltikin uskon, että selkäreppujen kanssa elämä on aina ketterämpää ja kevyempää.
Ehkä loppuun voi nyt vielä todeta, että vaikka ensimmäinen vuosi yrittäjänä meni jopa paremmin kuin uskalsin uumoilla, niin vanha viisaus “se oli liian hyvää ollakseen totta” taisi pitää paikkansa, nyt kun koronapandemia pisti matkailualan ihan jäihin. Optimistina ajattelen kuitenkin, että ei tässä auta kuin ryhtyä luovaksi, uudistua ja uskoa valoisampiin aikoihin.”
-Kati Pankka
Tsekkaa Katin upeat uudet nettisivut -> www.explorewithkati.com
Katin meikin näihin kuvauksiin teki ihana @beautyroomlara <3
Seuraavalla kerralla esittelemme Jennan, joka jätti tutun ja turvallisen kotikaupunkinsa ja perusti yksin elämänsä uudelle paikkaunnalle. Pysy kuulolla!
